Pekka Aarnisalo, kuka olet?
Olen mielenterveys- ja päihdeongelmiin perehtynyt lääkäri ja vaativan erityistason psykoterapeutti.Olen työskennellyt lääkärinä mm. A-klinikkasäätiön Helsingin Nuorisoasemalla yli 20 vuoden ajan. Lisäksi olen toiminut ratkaisukeskeisen terapian kouluttajana ja työnohjaajana 1990-luvun alusta alkaen. Olen kirjoittanut useita artikkeleita päihde- ja mielenterveysongelmien hoitamisesta ja yhdessä Antti Mattilan kanssa kirjan Onnentaidot.
Olet tehnyt Suomessa pioneerina Käynti kerrallaan -terapiaa. Mistä sait innostuksen työskennellä tällä metodilla?
Pioneereja voi varmaan olla useita ja nostaisin heti tässä kohdin esiin pari varsinaista tämän alan pioneeria. Olin 1985 Mannerheimin lastensuojeluliiton lyhytterapiakoulutuksessa, jossa kouluttajina olivat Tapani Ahola ja Ben Furman. Tapani kertoi monia hyvin kiinnostavia esimerkkejä juuri tämän tyyppisestä työskentelytavasta, vaikka itse termi – single session terapia – oikeastaan tuli käyttöön vasta vuosia myöhemmin Moshe Talmonin kirjan Single Session Therapy myötä. Single Session Terapia (suomeksi on käytetty myös termiä kertaterapia) kuvastaa hyvin sitä, että hyvin usein ei tarvita yhtä tapaamista enempää, vaan asiakkaat kokevat saaneensa juuri sen avun, jota he ovat tulleet hakemaan.
Tapani Aholan ohella toinen pioneeri on Kemijärven Perhe- ja mielenterveysklinikan johtajana aiemmin toiminut Pertti Virta, jonka johdolla Kemijärvellä lähdettiin toteuttamaan tällaista työskentelytapaa vuonna 2015. Kemijärvellä mietittiin, miten Single Session terapia kääntyisi suomeksi. Olisiko se kertaterapiaa, yhden käynnin terapiaa, yhden käynnin konsultaatiota vai mitä. Kysymys on siitä, miten yksi käynti olisi mahdollisimman hyödyllinen ja mahdollisesti ainoa, mutta uusiakin käyntejä voi olla. Kemijärvellä päädyttiin siihen, että hyvä nimi voisi olla Käynti Kerrallaan Terapia.
Sitä ennen Käynti Kerrallaan – tai kertaterapia ovat olleet enemmänkin kiinnostavia ideoita ulkomaalaisissa kirjoissa kuin tosielämän käytäntöä Suomessa. Olin kuullut Kemijärven kokemuksista, ja Pohjoismaisessa Perheterapiakonferenssissa Reykjavikissa 2017 pääsin kuulemaan Pertin ja Eija-Liisa Rautiaisen esitystä aiheesta. Vuodesta 2018 olemme Helsinki Briefissä tehneet koulutusyhteistyötä Pertin kanssa.
Ja vastauksena kysymykseesi: Tapani Aholan kiinnostavat jutut ja Talmonin kirja ovat olleet pitkäaikaisen kiinnostuksen pohjana. Suomessa on vuosien mittaan käynyt joitain alan kuuluisuuksia – Michael Hoyt 2001 ja Scot Cooper 2007 – kouluttamassa aiheesta ja näiden inspiroivien päivien jälkeen koitimme Helsingin Nuorisoasemalla saada ideoita käytäntöön. Projektit jäivät kuitenkin suht lyhytaikaisiksi ja jatkoimme melko pian entiseen malliin. Vasta tutustuminen Kemijärvi-Melbourne lähestymistapaan teki selväksi, miten tällainen juttu saadaan täällä kunnolla toimimaan.
Millainen tausta (koulutus) sinulla on?
Valmistuin lääkäriksi 1985 ja olen toiminut lääkärinä mm. nuorisopsykiatrian osastolla ja poliklinikoilla. Olin yli 20 vuotta A-Klinikkasäätiön Helsingin Nuorisoasemalla, joka oli kaikin puolin supererinomainen työyhteisö. Nuorisoasema siirtyi sitten Helsingin kaupungille ja inspiraatio korvaantui byrokratialla ja muilla nykyajan ilmiöillä. Siirryin sitten HUS:n nuorisopsykiatrian poliklinikalle, jossa New Public Management pohjainen liukuhihnaideologia ja byrokratia painoivat lopulta enemmän kuin sinänsä kiinnostava työ ja mukavat työkaverit. Viime vuodet olen pitänyt aika pientä vastaanottoa ja toiminut enemmän kouluttajana ja työnohjaajana. Vuonna 85 – paljon on aikaa siis – kävin vuoden mittaisen Mannerheimin Lastensuojeluliiton lyhytterapiakoulutuksen, joka vei mukanaan. Meillä oli koulutuspäivä joka viikko ja Tapani ja Ben olivat erinomaisia kouluttajia. Lyhytterapia, johon vasta vähän myöhemmin alkoi tulla ratkaisukeskeisiä aineksia, oli tuolloin systeemistä perheterapiaa, vaikka usein saatettiin tavata myös yksittäisiä ihmisiä.
Vuonna 87 – aikaa on siitäkin – yksi Milwaaukeen Brief Family Therapy Centerin perustajista Elam Nunnally piti aivan erinomaisen ratkaisukeskeisen terapian koulutuksen. Elamin mukavan koulutustyylin lisäksi mieleen on jäänyt yksi Steve de Shazerin casevideo. Mitään ihan sellaista en ollut koskaan aiemmin nähnyt. Näihin aikoihin ratkaisukeskeinen terapia alkoi muutenkin lisääntyvässä määrin tulla Suomeen.
2000-luvulla Lyhytterapiainstituutti piti ensimmäisen ratkaisukeskeisen VET koulutuksen, jossa minäkin olin mukana. Ratkaisukeskeisen terapian lisäksi on matkan varrella tullut osallistuttua monenlaisiin muihinkin koulutuksiin, jotka ovat sitten enemmän tai vähemmän olleet aktiivisessa käytössä; NLP, hypnoosi, EMDR ja erityisesti NADA-korva-akupunktio.
Mikä on mielestäsi parasta Käynti kerrallaan -terapiassa?
Käynti Kerrallaan Terapiassa on kaksi parasta asiaa. Organisaatiotasolla KKT vähentää jonojen muodostumista. Viime vuosina on paljon puhuttu terapiapalvelujen riittämättömyydestä. Niin kansainvälisissä kuin Kemijärvellä tehtyjen tutkimusten mukaan puolet ihmisistä saa toivomansa avun yhdessä tapaamisessa, kun se toteutetaan KKT/single session tyyliin. Nykyisin palveluja paljon organisoidaan seuraavanlaisen liukuhihnan mukaisesti: arviointi, arviointi, arviointi – diagnoosi – Evidence based hoitomalli – hyvä tulos. Paperilla tämä vaikuttaa selkeältä ja järkevältä, mutta käytännössä se ei toimi, vaan palvelut tukkeutuvat ja asiakkaat eivät saa toivomaansa apua. Psykoterapiatutkimuksen perusteellä terapiassa tärkeintä on hyvä suhde ja kaikkein tärkeintä yhteinen käsitys terapian tavoitteista. Käynti Kerrallaan työskentelyssä puhutaan niistä asioista, joista asiakkaat haluavat puhua. Tarkoitus ei ole tehdä diagnostista arviota tai muuta vastaavaa, vaan työskennellä niiden teemojen kanssa, jotka asiakkaat ovat tuoneet keskusteluun. Arviota on tarpeen tehdä vain sen suhteen, onko asiakas tai joku muu vaarassa. Vakavan itsemurhavaaran, psykoosin, lastensuojelullisen vaaran ym. kohdalla toimitaan sitten tilanteen edellyttämällä tavalla.
Asiakkaiden suhteen tärkeintä on se, että KKT tekee terapiasta asiakkaan oman prosessin.
Käynti Kerrallaan Terapia ei ole jokin tietty metodi, vaan siinä voidaan hyödyntää erilaisia viitekehyksiä. Eniten varmaan käytetään ratkaisukeskeistä tai narratiivista lähestymistapaa, mutta myös dialoginen tai kognitiivinen ote soveltuu hyvin Käynti Kerrallaan työskentelyyn.
Kenelle terapiatyyli sopii? Entä kenelle ei?
Tätä ihmiset yleensä aina alkuun miettivät. Suomessa ennen Kemijärven Perhe- ja Mielenterveysklinikan toimintaa eniten yhden käynnin ideaa on sovellettu Perheneuvoloissa käytetyssä Oiva-mallissa, jossa työntekijöiden arvion mukaan osalle perheistä – hyvällä menestyksellä – tarjottiin erityistä yhden käynnin tapaamista. Tuo edellä kuvaamani liukuhihna: arviointi – diagnoosi – näytön mukainen hoito, lähtee myös siitä ajatuksesta, että arvioinnin perusteella me asiantuntijoina tiedämme, kuka hyötyy mistäkin. Kuitenkin kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että walk in single session paikoissa työntekijät ovat olleet huonoja arvioimaan sitä, kuka tulee uudemman kerran ja kuka ei. Sama on todettu myös Melbourne-Kemijärvi tyylillä toimivissa paikoissa.
On vaikeaa ennustaa haluavatko asiakkaat puhelussa sopia uuden ajan vai ei. Näin ollen niin Kemijärvellä kuin muuallakin on päädytty siihen, kaikille tarjotaan Käynti Kerrallaan Terapiaa. Asiakkaat sitten myöhemmässä vaiheessa päättävät, sovitaanko uusi aika vai sovitaanko, että asiakkaat ottavat sitten joskus myöhemmin yhteyttä, jos tarvetta ilmenee. Ainoa asia on tuo edellä mainittu turvallisuus. Jos asiakkaiden turvallisuus on uhattuna, niin silloin on tarpeen toimia toisella tavalla.
Mitä terveisia lähettäisit Stepin lyhytterapiaopiskelijoille?
Kuten edellä mainitsin, niin Käynti Kerrallaan on hyödyllinen näkökulma palveluntarjoajaorganisaatiolle ja asiakkaille ja myös terapeuteille ja terapiaopiskelijoille. Koska tavoitteena on saada mahdollisimman paljon hyötyä yhdestä tapaamisesta, niin lähestymistapa ohjaa meitä kuuntelemaan tarkemmin, pitäytymään asiakkaan tuomissa asioissa ja olemaan erityisen kiinnostuneita asiakkaan vahvuuksista ja omista keinoista. Jotkut asiakkaat käyvät kerran, jotkut 2-3 kertaa, jotkut useammin, mutta KKT-näkökulman aktiivinen treenaaminen tekee meistä parempia terapeutteja. Siis kannattaa syventyä aiheeseen.
Haastattelijana Kati Eerola (somepöllö)